Finally here!

Tällä kertaa aiheena: viimeinkin Ouluun!

http://kuvat.oulunmiekkailuseura.fi/oulu.jpg

Elikkä toissaviikko vierähti mukavasti nähden kavereita ja pakaten... :D

Norppis & Jenkkis, juurikin näin selväjärkiset lapsuudenystäväni... <3
Näistä ei pääse kulumallakaan! :D

Aren't we cute? ^_^

Ma: Pakkaamisyritystä, paino sanalla yritystä... XD

Ti:   Ensin kahville Masan kanssa, sen jälkeen Rins ja Jasse liittyivät seuraan, tämän jälkeen

       näin Hannua ensimmäisen ja viimeisen kerran moneen kuukauteen... :'D

Masa... :')))

Jasse, Rins & Masa <3

Hannuu!
Hannu&Julius since -08 <3

Ke: Enskan, Rinsin ja Jassen kanssa kävimme katsomassa 22 Jump Streetin! XD Oli ihan

       paras! Jos haluaa nähdä erittäin loistavaa komediaa (itse en ole kovin suuri komediafani)

       niin kannattaa käydä katsomassa... Jos ykkösosan on nähnyt (kannattaa katsoa ensin!),

       niin tietää suurin piirtein, mistä on kyse... Tällä kertaa mukana on vain hieman enemmän

       romantiikkaa... ;) Kuolimme muutamaan kertaan elokuvan aikana... X'D

http://static1.gamespot.com/uploads/original/393/3936684/2557391-5712726259-22_ju.jpg

To: Viimeiset pakkaukset ja illalla Norppiksen kanssa katsomaan loistavaa keikkaa Jack The

       Roosteriin. Ihanan kaverini Marskin bändi The Nymans, jossa mukana mm. Marskin veljet,

       esiintyi siellä silloin... Vaikka aamulla piti olla lähtö klo 5, en olisi vaihtanut keikkaa

       nukkumiseen, joten seuraava päivä menikin vain muutamilla torkuilla. :D Regret soi

       päässä... <3

The Nymans! Marski, you go girl! (Y)

Pe: Ja muutto alkaa! Lähtö tosiaan piti olla tuolloin klo 5, mutta viivästyi erinäisten ongelmien
      vuoksi puolitoista tuntia... :D Matkaan sitten puoli seitsemän, asuntoautolla sekä                               peräkärryllä... En edes tiennyt sen olevan mahdollista... O.o

Ouluun pääsimme iltapäivästä. Ensin yrtitimme löytää PSOASille, mikä ei aivan niin helppoa ollutkaan... :D Monen mutkan ja umpitien jälkeen toimistolla, jossa kävi selväksi Oulun kansainvälisyys. Ihmisiä joka puolelta maailmaa! :D Ihanaa, että ihmiset uskaltavat tulla näinkin pohjoiseen, itseäni kyllä tuo pitkä ja pimeä talvi vähän pelottaa... :'D
    Avaimet hankittu! Olin aika yllättynyt, että asiakaspalvelu paikanpäällä oli ystävällistä, sillä kun olin aiemmin ollut sähköpostin ja puhelimen välityksellä yhteydessä PSOASiin, niin palvelu ei aina ollut ihan parasta luokkaa. Välillä oltiin todella avuliaita ja ystävällisiä, mutta välillä niin elämään kyllästyneitä tai pelottavan ylivirallisia, että tuntui kuin pitäisi pyytää anteeksi olemassaoloa ja vain kadota maan rakoon. Esimerkiksi vuokrasopimukseni lähetettiin kaksi viikkoa myöhässä ja vasta sen jälkeen, kun puhelimitse tiedustelin sitä, sekä lähes koko ajan annettiin ristiriitaista tietoa ja muuttopäiväkin varmistui vasta kolme päivää ennen muuttoa... :/
   Noh, seuraavaksi asunnolle! Peruskorjauksesta juuri valmistuneen kerrostalon kolmen hengen solu aivan keskustan tuntumassa, helppo kulkea joka suuntaan, todella kaunis ympäristö, tilavat ja hienot huoneet, tosin värimaailma vähän erikoinen... :D Ja oma kylppäri! <3 Jokaisella oma jääkaappi??? ( Alkiolla meillä oli kahdellatoista hengellä yhteinen lähes samankokoinen jääkaappi... :'D )
  Ja sitten tavaroiden raahausta... Suurimmat paketit kuten sänky oli kyllä mukava raahata kuudenteen kerrokseen portaita pitkin... ^ _ ^ Sitten tavaroiden kasausta, purkua, putsausta ja paikoilleen laittamista! Ei kyllä yhden päivän homma... :'D
   Joskus alkuillasta saapui myös toinen kämppis, jota kutsun Idikseksi... :D ( toinen ei ole vieläkään tullut... :O ? ) Idis ainakin pikatutustumisen perusteella vaikutti todella kivalta, mikä oli suuri helpotus. Varmaan kaikki, jotka muuttavat soluun, pelkäävät kämppiksien olevan kamalia. Sitähän minäkin pelkäsin. Viime vuoden unelmakämppiksen jälkeen odotuksetkin olivat aika korkealla, mutta myös tiesin, ettei jokainen kämppis voi olla unelmakämppis... Jos ei tule toimeen ihmisten kanssa, joiden kanssa asuu, tai jos he ovat todella likaisia, ei elämisestä tule mukavaa... Onneksi Idis kuitenkin on osoittautunut ihan kelpokämppikseksi! :D Sitä toista odotellessa...
     Illalla pääsikin sitten nukkumaan omaan kämppään omassa uudessa sängyssä... :)) Love it!

La: Vähän lisää muuttamista... Idis vanhempineen katosi ilmeisesti heti aamusta, koska ei
      näkynyt kun seuraavan kerran vasta sunnuntaina. Kävimme äiten kanssa kiertelemässä
      vähän keskustaa pyörillä. Tärkeimmät kaupat ja ruokapaikat heti bongattu ja ilmainen
      parkkipaikka viereisestä saaresta eli todella läheltä! :D

Su: Viimeiset tavarat kasaan! Kävimme äiten kanssa taas pyöräretkellä, tällä kertaa
      yliopistolle... Valmiiksi olin moneen kertaan tarkistanut reitin Mapsista, kerran täytyi                           varmistaa reitti, mutta muuten matka oli kuin unelma. Vaikka matkaa onkin se lähes 5 km,
      niin sen polkee helposti. Tasaista lähes koko matka, ja vain suoraa, suoraa ja suoraa täytyy
      mennä. Tieviittojakin löytyy lähes joka risteyksestä.
           Päivällä jäimmekin sitten Idiksen kanssa lopullisesti kaksin. :D Vähän kyllä jännitti...

Kuvia kämpästä:

Eteinen, ehkä vähän turhan iso

Keittiön mielenkiintoisen väriset kaapit

Keittiön normaalimpi puoli

Liitutaulu keittiön seinänä :D

Näkymä huoneen ikkunasta

Oma huone!

Huone toisesta suunnasta! :D
Siellä näkyy vielä oma pikku eteinen, josta toiseen isompaan sekä kylppäriin

Pikkuinen kylppäri, mutta oma <3

Ma: Poljenpa sitten taas yliopistolle. Tällä kertaa paikalla on ihmisiäkin. :D Vähän tunnusten
       käyttöönottoa ja kalenterin hakua sekä huomisen paikkojen etsimistä. Ei kyllä maailman
       helpoin rakennus liikkua... :'D

Ti: Kouluun! Ja siitä sitten enemmän ensi kerralla... ;)

yukiakitsune kuittaa

Mitä minä täällä teen?

Apua! Oma blogi! Ei ehkä nykyaikana kauhean uusi tai hieno juttu, kun kaikilla jo on oma bloginsa, mutta itselleni aika siisti asia... 😄 Pitkän harkinnan jälkeen, kun vihdoin saa jotain aikaiseksi.

   Noh, päätinpä nyt sitten alkaa kirjoittaa ylös pään sisäisiä asioita! Ei kyllä mitään hajua, miten sen kuuluisi tapahtua, kun ei ole tuota kokemusta päiväkirjamuodossakaan ole tullut hankittua, mutta ehkä omien tarinoiden kirjoittelu pienestä pitäen auttaa asiaa... 😜

Studying...

   En ole täysin varma, mitä kaikkea tänne kirjoittaisin, mutta varmaankin aika lailla kaikkea laidasta laitaan. Suurin syy tähän ryhtymiselle on ehkä muuttoni tuossa viikon päästä tuonne 500 km päähän pohjoiseen! 😱 Näin siksi, koska pääsin opiskelemaan biologiaa Oulun yliopistoon. 🎉

   Juttu tuli kyllä aika yllätyksenä, sillä en ole koskaan ollut mitenkään erityisen hyvä biologiassa. Yo:issakin kirjoitin vain B:n, vaikka kunnolla luin. 😅 Mutta tämähän vain todistaa, että jos tarpeeksi jotain haluaa, niin omistautumisella asialleen ja riittävällä työn teolla voi saavuttaa vaikka mitä! Kun luku tuntuu raskaalta, täytyy vain muistuttaa itselleen, minkä tähden edes aloitti urakan, mikä on se goal, mihin tähtää, mikä on unelma ja mitä sen saavuttamiseksi tarvitaan... 💪

Alkio <3

   Tosin omin avuin en kyllä olisi pystynyt suoriutumaan urakasta... Viime vuosi vierähtikin mukavasti Alkiolla eli Alkio-opistolla tuolla Jyväskylän Korpilahdella opiskellen biologian perusopintoja. Siellä sai hyvän kertauksen lukion biologiaan sekä vähän syventävämpää tietoa perusopintojen pohjalta, mikä ainakin minua auttoi huomattavasti tajuamaan lukion asiat. Samalla sai suoritettua alta pois akateemisen ruotsin, osan englannista ja kirjotusviestinnän. 😀

   Paikka on superpieni ainakin, kun on tottunut Tampereeseen ja yli 800 hengen lukioon ( TYK<3 ), mutta hyvässä seurassa ei haittaa, vaikka asuu keskellä ei mitään. Kaverini muun muassa törmäsi kahteen hirveen vain noin sadan metrin päässä opistolta. 😁

   Uudet kaverit olivatkin ne vuoden paras asia, tietenkin. 😘 Asuin opiston asuntolassa ja siellä kahden hengen huoneessa eli kämppiksen kanssa olisin tekemisissä suurin piirtein 24h/7. Vielä kun kämppikseni opiskeli myös biologiaa. 😄 Olisi tullut ongelmia, jos emme olisi tulleet toimeen, mutta onneksi Valmuli olikin paras mahdollinen kämppis! Toinen ystävä, jonka kanssa pidämme koko ajan yhteyttä, vaikka asumme eri puolilla Suomea, on Pare. Valmun ja Paren kanssa olemmekin jo matkustaneet ympäri Suomea ja itse asiassa vähän Norjaakin. 😄 Linjamatkan ( = "luokkaretki" ) teimme Osloon keväällä. Muitakin kavereita saimme yli tiedekuntarajojen, vaikka kovasti aina pelotellaan, että mihin porukkaan syksyllä päätyy, siihen loppuajaksi jää. Asiahan on vain itsestä kiinni! Jos jää vain tiettyyn porukkaan niin that's it, mutta jos haluaa, niin tutustua voi muihinkin. Tiedän, ettei se ole helppoa, olen itse todella ujo, mutta kun pakottaa itsensä, niin pystyy yllättäviinkin aisoihin ja niistä voi nauttiakin.

   Uusia asioita lisää... Opin tältä hikke-Valmulta mm. kuinka siivotaan huone kerran viikossa 😅 ja kuinka oikeasti opiskellaan! Sanotaanko vaikka, että nyt ymmärrän, kuinka aasialaiset pystyvät siihen yötä päivää opiskeluun. Lukemalla opiskelu ei ole koskaan ollut vahvinta alaani, varsinkin kun lukihäiriöni hidastaa tahtini etanan tasolle, mutta se ei estänyt minua lukemasta. Keväällä, kun ei ollut paljon tunteja, istuimme aamusta iltaan kirjastossa. Ennen kahdeksaa ylös ja aamupalalle, sieltä kirjastoon, kirjastosta lounaalle, lounaalta joko tunnille taikka kirjastoon, tunnilta kirjastoon, kirjastosta päivälliselle ja päivällisen jälkeen joko vielä pariksi tunniksi kirjastoon tai sitten muuhun puuhaan, esimerkiksi elokuvailtaan... Pidimme paljon elokuvailtoja... 😂  Muutaman viikon ajan tällainen ohjelma oli aika normaali. Joidenkin ihmisten opiskelu oli vielä enemmän Level Asian -tasoa... 😳 Sunnuntaisin päästimme itsemme sitten vähän vähemmällä. Huh! Mutta tulos palkittiin, sillä kaveriporukastamme lähes kaikki pääsivät opiskelemaan! 😊 Valmu ja Pare pääsivät tietysti ihan eri paikkoihin kuin minä eli ei tuttuja kämppiksiä Ouluun... 😶

   Alkiolta ei tietenkään saa unohtaa Tähkä-iltoja eli paikallisessa baarissa vietettyjä bileitä, joita järjestettiin noin joka toinen viikko. Torstai aamut olivatkin monille aika vaikeita... 😂 Syksyllä paikka oli täynnä porukkaa, vaikka dj ei mistään parhaimmasta päästä ollutkaan, mutta kun ei ollut paljoa valinnan varaa. Keväällä ihmiset keskittyivätkin enemmän pääsykokeisiin lukuun. Sumareihin eli Sumusuunnistuksiin porukkaa myös kerääntyi. Keväälläkin! Sitä hauskempaa Alkiolla oli, mitä enemmän kaikkeen osallistui. Öiset teehetket Walking dead:n ja muiden mukavien seurassa, sumopaini, Black Birds -joukkue, random reissut Jyväskylään, vaellukset pitkin metsiä, flipperi & bilispöytä, eri murresanojen ymmärtäminen tai ainakin ymmärtämisen yrittäminen, muut päättömät keskustelut... ❤️

   Jos ei heti ensimmäisellä tai toisella tai myöhemmilläkään kerroilla pääse opiskelemaan ( Alkioltakin löytyy niitä n:nnen vuoden opiskelijoita 😂 ), niin suosittelen Alkio-vuotta lämpimästi kaikille. Kunhan ei nyt sentään ykkösvaihtoehtona hae Alkiolle! 😱😂

yukiakitsune kuittaa